Hyväksynnän hintalappu
Useimmat meistä on kasvatettu siihen, että toisten huomioon ottaminen on tärkeää. Että pitää olla ystävällinen, joustava, yhteistyökykyinen. Meille on opetettu, että hyvä ihminen ei aiheuta ristiriitoja, ei sano ei liian usein, eikä ainakaan aseta itseään muiden edelle. Tällaisessa ympäristössä on helppo oppia, että oman arvon saa vasta, kun muut hyväksyvät sen ensin.
Miellyttämisenhalu voi ulottua kaikkialle: perheeseen, parisuhteeseen, työelämään, ystävyyssuhteisiin – jopa täysin tuntemattomiin ihmisiin. Se ei aina näy ulospäin. Se voi olla sisäinen paine suostua, hymyillä, pehmentää reunaansa. Kunnes joku päivä huomaat, että olet hukassa. Et enää tiedä, mitä itse haluat. Tunnistat muiden tarpeet nopeammin kuin omasi.
Ensimmäinen ”ei” tuntuu vapauttavalta – ja pelottavalta
Kun ihminen alkaa vähitellen luopua miellyttämisestä, se ei aina tunnu hyvältä. Ensimmäiset kerrat, kun sanoo ”ei” ilman selittelyä, saattavat nostaa esiin syyllisyyttä. Pelko hylätyksi tulemisesta tai riidan syntymisestä voi tuntua voimakkaana. On vaikea olla se, joka ei enää taivu.
Mutta samalla tapahtuu jotain tärkeää. Pieni rako syntyy – sellainen, josta valo pääsee sisään. Kun asettaa rajan, ei enää kadota itseään muiden toiveiden varjoon. Se on aluksi vain hetki, mutta se voi kasvaa elämänmuutokseksi.
Kun et enää kelpaa kaikille
Yksi suurimmista harhaluuloista on se, että kaikkien hyväksyntä on mahdollinen tai edes tavoiteltava asia. Totuus on, että mitä aidompi olet, sitä enemmän herätät erilaisia reaktioita. Kun lopetat sovittelemasta itseäsi kaikkien muottiin, osa ihmisistä ehkä vetäytyy. Jotkut eivät hyväksy uutta versiotasi – sitä, joka ei enää suostu kaikkeen hiljaa.
Tämä voi sattua. Mutta samalla se tekee tilaa ihmisille, jotka arvostavat rehellisyyttäsi. Ihmisille, joiden ei tarvitse pidätellä itseään sinun seurassasi. Aitous on magneettista – se vetää puoleensa oikeita kohtaamisia ja karsii ympäriltä pinnallisuutta.
Vapaus olla epätäydellinen
Miellyttämisen lopettaminen ei tarkoita välinpitämättömyyttä. Se ei tarkoita, ettet enää kuuntelisi tai olisi lempeä. Se tarkoittaa, että alat elää enemmän itsestä käsin. Et elä enää reaktiivisesti toisten tarpeisiin, vaan aktiivisesti omien arvojesi mukaisesti.
Samalla syntyy lupa olla epätäydellinen. Aiemmin ehkä kuvittelit, että sinun täytyy olla tietyllä tavalla kelvataksesi – nyt ymmärrät, että riität juuri tällaisena. Se ei tarkoita, ettet haluaisi kehittyä. Se tarkoittaa, että kehityt siksi, että haluat, ei siksi että yrität kelvata.
Itsearvostus rakentuu valinnoista
Pienet valinnat alkavat kertoa sinulle, että sinä olet arvokas. Että sinun aikasi, energiasi, rajasi ja toiveesi merkitsevät. Ne eivät ole muiden lupien varassa. Itsearvostus ei rakennu suurista hetkistä, vaan toistuvista arjen tilanteista, joissa valitset itsesi silloinkin kun se ei ole helpoin tie.
Jossain vaiheessa huomaat, ettet enää tarvitse muiden jatkuvaa vahvistusta. Et ehkä enää tarkista jokaista sähköpostia kymmenesti ennen lähettämistä. Et enää pyydä anteeksi sitä, että sinulla on oma näkemys. Olet oppinut seisomaan itsesi rinnalla.
Kun riität itsellesi
Kun lakkaat miellyttämästä kaikkia, et muutu kylmäksi – vaan vapaaksi. Alat elää omasta ytimestä käsin. Se vaatii rohkeutta, mutta se antaa tilalle selkeyttä, levollisuutta ja yhteyden siihen, kuka oikeasti olet.
Jos et enää taivu jokaisen toiveen mukaan, saatat menettää hyväksyntää. Mutta se, mitä saat tilalle, on mittaamattoman arvokasta: rauha olla oma itsesi.
Vastaa