Ammatillinen koulutus rakentaa yhteiskuntaa
Ammatillinen koulutus on monelle nuorelle ja aikuiselle portti työelämään, osallisuuteen ja ihmisarvoiseen elämään. Se ei ole vain opetusmuoto, vaan yksi suomalaisen hyvinvointivaltion kivijaloista. Koulutetut osaajat pitävät pyörät pyörimässä niin teollisuudessa, palveluissa kuin sosiaali- ja terveysalalla. Ilman heitä yhteiskuntamme pysähtyy.
Juuri siksi hallituksen suunnitelmat leikata ammatillisen koulutuksen rahoitusta 120 miljoonalla eurolla tuntuvat käsittämättömiltä. On vaikea ymmärtää, miten näin merkittävä päätös voi syntyä aikana, jolloin työelämä huutaa osaajia ja jatkuvaa oppimista tarvitaan enemmän kuin koskaan.
Leikkaukset iskevät kipeimmin heikoimmassa asemassa oleviin
Rahoituksen vähentäminen ei ole vain abstrakti toimenpide Excel-taulukossa. Se tarkoittaa konkretiaa: vähemmän opetustunteja, suurempia ryhmäkokoja, vähemmän lähiopetusta ja vähemmän yksilöllistä tukea. Jo nyt ammatillista koulutusta on kritisoitu siitä, että se nojaa liikaa itseopiskeluun ja työssä oppimiseen ilman riittävää ohjausta. Leikkausten myötä tämä ongelma vain pahenee.
Erityisen huolestuttavaa on se, että leikkaukset kohdistuvat laajasti aikuiskoulutukseen. Se tarkoittaa, että esimerkiksi rakennemuutosten vuoksi uutta uraa etsivät työntekijät jäävät ilman koulutuspolkua. Osaamisen päivittäminen vaikeutuu niillä, joilla siihen olisi eniten tarvetta – matalasti koulutetuilla, maahanmuuttajataustaisilla tai työelämän ulkopuolella olevilla. Ketkä jäävät vaille mahdollisuutta?
Työelämä tarvitsee osaajia – mutta mistä heitä saadaan?
Elinkeinoelämä on huutanut osaajapulaa jo vuosia. Esimerkiksi teknologia-alalla, hoiva-alalla ja rakennusalalla on jatkuva tarve motivoituneille ja koulutetuille työntekijöille. Ammatillinen koulutus on näiden alojen tärkein kouluttaja. Kun rahoitusta leikataan, vaarana on, että osaajapula pahenee entisestään.
EK, Kuntaliitto ja useat elinkeinoelämän toimijat ovatkin vedonneet hallitukseen, jotta leikkaukset peruttaisiin. Myös Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) on nostanut esiin huolen rahoituksen ennakoitavuudesta ja vaikutuksista koulutuksen laatuun. On harvinaista, että koulutusalan ja elinkeinoelämän viestit ovat näin yksimielisiä – silti niihin ei näytetä vastaavan.
Koulutuksesta leikkaaminen ei ole säästö vaan tulevaisuuden tuhlausta
Usein perustellaan, että valtiontalous on tiukoilla ja säästöjä on tehtävä. Tämä pitää paikkansa, mutta säästöjen järkevyys täytyy arvioida myös pitkän aikavälin vaikutusten kautta. Koulutuksesta säästäminen on talouspoliittisesti kestämätöntä, koska se heikentää työllisyyttä, innovaatioita ja tuottavuutta. Lyhytaikainen säästö voi muuttua pitkäaikaiseksi laskuksi yhteiskunnalle.
Koulutus ei ole menoerä – se on investointi. Jokainen koulutukseen laitettu euro tuottaa takaisin verotuloina, vähentyneenä työttömyytenä ja hyvinvointina. Miksi siis leikata juuri sieltä, missä tuotto olisi varmin?
Mitä viestin me annamme nuorille ja aikuisille?
On myös kysyttävä, mitä viestiä nämä päätökset lähettävät nuorille ja ammatinvaihtajille. Sanommeko heille, että käytännön osaaminen ei ole arvokasta? Että heidän koulutuksensa on vähemmän tärkeää kuin jonkin toisen? Vai voisimmeko lähettää toisenlaisen viestin – että jokainen osaaja on arvokas, jokainen polku työelämään on tärkeä, ja että Suomi panostaa tulevaisuuteen, ei vetäydy siitä.
Aika perua päätös ennen kuin on liian myöhäistä
Meillä on vielä mahdollisuus toimia. Ammatillisen koulutuksen rahoitusleikkaukset on peruttava tai ainakin arvioitava uudelleen. Tarvitaan laajapohjaista keskustelua siitä, millaista koulutusta Suomi tarvitsee nyt ja tulevaisuudessa – ei lyhytnäköistä säästöpolitiikkaa, joka rapauttaa yhteiskunnan perustuksia.
On kyse arvovalinnoista. Leikkaammeko sieltä, mikä rakentaa tulevaisuutta – vai uskallammeko nähdä koulutuksen todellisen arvon?
Vastaa