Tekijä: Tomi Kouvala
-
Yhteinen hyvä vai jokainen omillaan?
Suomessa on pitkään eletty ajatuksessa, että yhteiskunta pitää huolta jäsenistään. Että lapsille taataan turvallinen kasvuympäristö, sairastuneille hoito, työttömille toimeentulo ja vanhuksille arvokas vanhuus. Tätä on kutsuttu hyvinvointivaltioksi – järjestelmäksi, jonka perusta on solidaarisuus. Mutta vuosikymmenien kuluessa järjestelmä on alkanut rakoilla. Säästöt, leikkaukset ja kasvavat tarpeet kuormittavat sen rakenteita. Samalla puhe yhteisestä hyvästä on saanut rinnalleen…
-
Miksi väsymys ei aina johdu unesta
Moni meistä tuntee sen oudon ristiriidan: olet nukkunut kahdeksan tuntia, herännyt ilman keskeytyksiä ja silti keho tuntuu raskaalta, mieli tahmealta ja koko päivä kuluu kuin sumussa. Siinä hetkessä herää kysymys – mistä tämä uupumus oikein tulee, jos kerran nukuin hyvin? Usein väsymystä pidetään yksioikoisesti merkkinä univajeesta. Kyllä, riittävä ja laadukas uni on ehdoton osa hyvinvointia,…
-
Mitä tapahtuu, kun lakkaat miellyttämästä kaikkia?
Hyväksynnän hintalappu Useimmat meistä on kasvatettu siihen, että toisten huomioon ottaminen on tärkeää. Että pitää olla ystävällinen, joustava, yhteistyökykyinen. Meille on opetettu, että hyvä ihminen ei aiheuta ristiriitoja, ei sano ei liian usein, eikä ainakaan aseta itseään muiden edelle. Tällaisessa ympäristössä on helppo oppia, että oman arvon saa vasta, kun muut hyväksyvät sen ensin. Miellyttämisenhalu…
-
Kun työ katoaa – mitä jää jäljelle?
Aamun hiljaisuus kertoo enemmän kuin sanat Aamulla herätessä ei kuulu kellon pirinää. Päivä alkaa ilman kiirettä, mutta myös ilman päämäärää. Aluksi se voi tuntua kevyeltä, kuin lomapäivältä, jossa saa viipyillä omissa ajatuksissaan. Mutta kun tämä toistuu päivä toisensa jälkeen, tunne alkaa muuttua. Kalenteri pysyy tyhjänä, puhelin ei soi, eikä sähköposti kilahda. Aamun hiljaisuus ei olekaan…
-
Kun ammatillinen koulutus kuihtuu, koko Suomi kärsii
Ammatillinen koulutus rakentaa yhteiskuntaa Ammatillinen koulutus on monelle nuorelle ja aikuiselle portti työelämään, osallisuuteen ja ihmisarvoiseen elämään. Se ei ole vain opetusmuoto, vaan yksi suomalaisen hyvinvointivaltion kivijaloista. Koulutetut osaajat pitävät pyörät pyörimässä niin teollisuudessa, palveluissa kuin sosiaali- ja terveysalalla. Ilman heitä yhteiskuntamme pysähtyy. Juuri siksi hallituksen suunnitelmat leikata ammatillisen koulutuksen rahoitusta 120 miljoonalla eurolla tuntuvat…
-
Kun rytmi katoaa – elämä ilman suuntaa ja palautumista
Oletko joskus kokenut, että arki ei enää kanna? Päivät kuluvat, mutta et oikein tiedä miten. Aamut alkavat tahmeasti tai liian nopeasti. Uni ei tule silloin, kun pitäisi. Olet ehkä väsynyt, mutta et levollinen. Tunne voi olla epämääräinen, mutta tuttu: jokin on pois paikaltaan. Tällöin voi olla kyse siitä, että elämän rytmi on kadoksissa. Mikä on…
-
Ulkopuolinen – tunne, jota kukaan ei halua myöntää, mutta lähes kaikki kokevat
On hetkiä, jolloin olemme fyysisesti paikalla, mutta tunnemme silti olevamme jossain aivan muualla. Keskellä ihmisiä, mutta silti erillämme. Hymyilemme, osallistumme keskusteluun tai olemme mukana kokouksessa – ja silti sisällämme kaikuu tyhjyys: minä en kuulu tähän. Ulkopuolisuuden tunne on yksi inhimillisimmistä kokemuksista. Se on tuttu lähes jokaiselle, mutta harva puhuu siitä ääneen. Ehkä siksi, että siihen…
-
Hiljainen kuormitus – kun ei tapahdu mitään, mutta väsyttää silti
Väsymys, jota ei osaa selittää On aamuja, jolloin herää ilman näkyvää syytä uupuneena. Keho on levännyt, mutta mieli tuntuu raskaalta. Päivä alkaa kuin sumussa, eikä mikään erityinen tunnu motivoivan liikkeelle. Kukaan ei ole vaatinut liikaa, elämä ei ole kriisissä, mutta silti olo on kuin kuorman alla. Tällainen väsymys on usein vaikea tunnistaa – ja vielä…
-
Yksinäisyys ja yksinolo – kaksi eri maailmaa
Ihminen voi olla yksin ja tuntea olonsa hyväksi. Samalla tavalla voi olla ihmisten keskellä ja kokea syvää yksinäisyyttä. Yksinolo ja yksinäisyys näyttävät päälle päin samanlaisilta, mutta niiden sisäinen kokemus on kuin yö ja päivä. Ne ovat kuin kaksi ovea: toisesta astutaan hiljaisuuteen, joka rauhoittaa, toisesta tyhjyyteen, joka satuttaa. Näitä kahta ei aina ole helppo erottaa…
-
Yhteisö ilman yhteyttä – ajatuksia yksinäisyydestä
Istuin hiljaisessa kahvilassa ja katselin, kun ihmiset ympärilläni juttelivat keskenään. Hymyjä, nyökkäyksiä, vilpittömiä katseita. Minäkin olin siellä, fyysisesti läsnä, mutta henkisesti jossain aivan muualla – ulkopuolella. Tunsin olevani näkymätön. Se ei ollut ensimmäinen kerta. Yksinäisyys ei aina näytä miltään. Se ei välttämättä ole tyhjää kalenteria tai puuttuvia viestejä. Se voi olla tunne siitä, ettei kukaan…